Kotiseutu

Perinnejaos tekee Nastola tunnetuksi

Yhdistyksessä toimii Matti Oijalan johdolla perinnejaos, johon kuuluvat Erkki Aarti, Erkki Hämäläinen, Tuula Leppälä-Koivunen, Erkki Raita.

Tunnista kuva -sivustoa hoitaa ja kysymyksiin etsii vastauksia Matti Oijala, jonka tavoitat matti.oijala@phnet.fi.

Sysksyn aikana kootaan Nastola-seuran teemaesitteet matkailijoille.

Ajankohtaista

 

Nastolan historia -kirjasarja saa jatkoa

 

Lahden museon tehtäväksi on annettu Nastolan historian osan IV kirjoittaminen. Hanke kestää 2017-2019, ja kirjan on tarkoitus ilmestyä vuoden 2020 puolella. Teoksen kirjoittaa Marja Huovila ja tutkimusapulaisena työskentelee Susanna Korhonen. Nastola-seuraa historia-toimikunnassa edustaa Matti Oijala.

Yleistietoja Nastolasta

Nastola on vuoden 2016 alusta lähtuien ollut osa Lahden kaupunkia. Aluella on n. 15 000 asukasta. Elinkeinorakenne jakaantuu tasaisesti palveluiden sekä keskisuuren teollisuuden kesken. Asutus on keskittynyt nauhataajamaan Villähteeltä Uuteenkylään, Salpausselälle. Aikaisemman pääelinkeinon, maatalouden, perua on valtakunnallisesti merkittäviä kartanokeskuksia Erstaa, Koiskala, Seestaa ja Toivonoja sekä maakunnallisesti merkittäviä kyläalueita. Nauhataajaman ulkopuolella maalaiskylissä asuu hieman yli tuhat vakituista asukasta ja Nastolassa on noin 1500 loma-asuntoa.

Nastolan luonnon erityispiirteet ovat kaksi Salpausselkää, jotka muinaisista ajoista alkaen ovat olleet merkittäviä kulkuyhteyksiä ja nykyään Pietarinradan sekä valtatie 12 alustana. Valtakunnallinen ylinen Viipurintie sijoittui maanselälle jo keskiajalla. Ruotsin kuninkaat kävivät 1700-luvulla Uudenkylänharjulla ihailemassa näkymää järvi-Suomeen. Nastolan vesistössä on yli 70 kartalle nimettyä järveä tai lampea ja se laskee Arrajärven kautta Kymijokeen.

 

Nastolan historiaa

 

Nastola on lähellä Suomen vanhimpia asuinpaikkoja, nykyisiä Porvoojoen latvavesiä ja luultavasti aluetta on asuttu yli 10 000 vuotta. Arkeologisesti eniten tutkittuja ovat Ruuhijärvi arkeologiapolkuineen sekä Kilpisaari Arrajärvessä, joissa molemmissa on ollut asutusta kivikaudelta alkaen. Jo viikinkiajalla vallinnut epävakaa aika yhteenottoineen itäisen naapurin, Novgorodin kanssa, johti Hollolan kihlakunnan liittymiseen Ruotsin valtapiiriin 1200 – luvun puolivälissä. 1400-luvun alussa muodostettiin alueelle jakokunnat ruotsalaista lainsäädäntöä noudattaen. Nastolan vanhimmat jakokunnat olivat Pyhäntaa-Heinlammi, Ruuhijärvi, Immilä, Ahtiala, Villähde ja Uusikylä.

Keskiajalla pitäjät jakautuivat neljänneskuntiin ja ne pyrittiin tekemään veronmaksutaakaltaan tasasuuriksi ja tuolloin Ruuhijärven neljänneskunta vastasi kokonaista pitäjää savuluvultaan. Omaa kirkkopitäjää ei Nastolassa ollut uuden ajan alussa tai keskiajan lopulla, jolloin Nastolan kappeliseurakunta mainitaan asiakirjoissa vuonna 1515,  se kuului Hollolan emäseurakuntaan. Käräjiä kuitenkin pidettiin Nybyssä jo 1400-luvulla. Yllä kuva Nastolan kirkosta 1891. Kuvan omistaa Marteliuksen sukuseura.

Tutustu paremmin Nastolan historiaan tästä

Nastolan seura- ja kylätalot

 

Nastolassa on runsaasti vuokrattavissa olevia tiloja. Perinteiset seuratalot sekä uudemmat kylätalot palvelevat käyttäjiään monenlaisten tapahtumien niin suurten kuin pientenkin järjestämispaikkoina.

Kylän oma toimitila yhdistää ja aktivoi kyläläisiä. Se luo kylälle omaa identiteettiä ja tarjoaa hyvän mahdollisuuden muualta tulevien tutustua kylään ja sen elämään.

Toimiva kylätalo on vireän kylän sydän.

Viereisessä kuvassa Villähteen Pyrylä

Nastolan kylät: Tietoja Nastolan kylistä löytyy mm. Päijät-Häme Wikipediasta sekä Päijät-Hämeen kylien sivuilta.

 

Aatelisnaisia Nastolassa

Kaksi Nastolassa vaikuttanutta aatelisnaista, kreivitär Sophie Creutz ja Sofie Munsterhjelm, ovat hiljattain olleet tutkimuksen kohteena. Professori Kirsi Vainio-Korhonen on julkaissut heistä kaksi yleistajuista kirjaa, suositeltavaa luettavaa nastolalaisille. Ne sijoittuvat 1700-luvun loppuun ja 1800-luvun alkuun johdattaen lukijansa paikallisen näkökulman kautta Ruotsin vallan ajasta autonomian ajalle.

Tutkimukset esittelevät aikakautensa naisten elämää sekä aateliston verkostoa. Ilmeisesti ketään Sophie Creutzia ennen elänyttä suomalaisnaista ei ole tutkittu ja julkaistu kirjana. Sofie Munsterhjelmin muistiinpanot ja päiväkirjat ovat uutta tietoa koulutuksesta ja naisten elämästä. Aatelisverkosto raja-alueella, Kymenkartanon läänissä, koskettelee valtakunnan politiikkaa. Täältä muistetaan Anjalan liitto ja Göran Mangus Sprengtporten, mutta tutkimus antaa verkostosta kokonaiskäsityksen ja luonnehtii sen merkitystä perusteellisesti.

Sophie Creutzin värikäs elämä 1700-luvun lopulla on välittynyt meille Arrajoen kirjekokoelman mukana. Lars Glansenstierna, Sophien puoliso, oli Sprengtportenin kannattaja ja hän pakeni Venäjälle sekä sieltä edelleen Holsteiniin, nykyiseen Pohjois-Saksaan. Sophien matkakertomus miehensä luo kuuluu kokoelmaan. Sophie oli lisäksi Seestalla neljä vuotta asuneen Sprengtportenin ”salarakas” ja romantiikka lienee kukoistanut Arrajoen lähteellä, jolla on Morgon-lähteen nimisenä ollut meidän aikoinammekin taianomainen merkitys. Kirjasta selviää, kuinka Sophie hankkii Jokelan kartanon eli nykyisen Arrajoen itselleen miehensä omaisuuden tultua takavarikoiduksi ja pelastaa sen jälkipolville.

Aatelisnaisen tarina jatkuu Sofie Munsterhjelmin aika - kirjassa. Ensimmäisen kirjan päähenkilön lapsen lapsi ponnistaa maailmalle Jokelasta (Arrajoelta) ja Immilän Joentaka gård nimisestä talosta. Joentaka suurine päärakennuksineen ja puutarhoineen oli Jokelan haltijoiden hanke asuttaa vertaisiaan lähialueelle. Sofien kirjeiden, päiväkirjojen ja koulumuistiinpanojen antama käsitys aatelisnaisten koulutuksesta saa uusia näkökantoja. Yleisellä tasolla paikalliset aateliset palkittiin viroilla ja eläkkeillä, kiehtova historian vaihe!

Professori Kirsi Vainio-Korhonen piti esitelmän ”Aatelisnaisia Nastolassa” Rakokiven koululla tiistaina 19.3.2013. Tilaisuuden järjestivät Nastola-seura ry ja Nastolan Säkenet ry ja paikalla oli lähes 50 kuulijaa.

Sofie Creutzin aika, Aateliselämää 1700-luvun Suomessa, SKS 2008.

Sophie Munsterhjelmin aika, Aatelisnaisia ja upseereita 1800-luvun Suomessa, SKS 2012.

Professori Kirsi Vainio-Korhonen on tutkimuksissaan keskittynyt Ruotsin vallan loppuaikaan, 1700-lukuun ja naisten elämään. Kirjastaan Ujostelemattomat, kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa, hän sai vuoden Tiedekirjapalkinnon tammikuussa 2013.